Keuhkoahtaumatauti todetaan oirekuvan, keuhkotutkimusten ja tupakoinnin määrän tai muun altistumisen perusteella. Keuhkoahtaumatautia epäiltäessä lääkäri määrää tutkimuksia, joiden tarkoituksena on myös poissulkea muita sairauksia. On tärkeää, että tauti diagnosoidaan ja hoito aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Keuhkoahtaumatautia ohjaa usein epäilemään oireet (yskä, limaneritys, hengenahdistus) ja altistus tupakansavulle, sillä tupakointi on keuhkoahtaumataudin tärkein yksittäinen aiheuttaja. Altistushistoriaa tarkasteltaessa katsotaan askivuosia eli sitä, miten paljon tupakkaa on poltettu (päivittäin poltettujen askien määrä x tupakoinnin kesto vuosina). Jos takana on esimerkiksi 20 vuotta tupakointia puoli askia päivässä, on tämä yhteensä 10 askivuotta. Mitä runsaampi askivuosien määrä, sitä suurempi on riski sairastua keuhkoahtaumatautiin.

Keuhkoahtaumataudin diagnosointi, hoito ja seuranta tapahtuu yleisimmin perusterveydenhuollossa. Diagnoosin voi saada joko julkiselta tai yksityiseltä palveluidentarjoajalta tai työterveyshuollosta (työterveyshuollon osalta seuranta riippuu työnantajakohtaisen sopimuksen sisällöstä). Mikäli tauti on vaikea, hoitovastuu saattaa siirtyä erikoissairaanhoidolle.

Jos epäilet sairastavasi keuhkoahtaumatautia, ota yhteyttä joko alueesi terveysasemalle, yksityiselle lääkäriasemalle tai työterveyshuoltoon.

Keuhkojen toimintakokeista merkittävimmät ovat spirometriatutkimus ja PEF-seuranta. Spirometriatutkimuksessa mitataan potilaan sisään- ja uloshengityksen virtausnopeutta ja tilavuutta ennen ja jälkeen keuhkoputkia avaavan lääkkeenoton ja tuloksia verrataan viitearvoihin. Joissain tapauksissa keuhkoahtaumatautia epäiltäessä voidaan tehdä myös suuntaa-antava mikrospirometriakoe.

PEF-seuranta saatetaan tehdä potilaalle astman poissulkemiseksi, mutta tämä ei aina ole välttämätöntä. PEF-seuranta mittaa potilaan uloshengityksen huippuvirtausta.

Usein keuhkoahtaumaa selviteltäessä potilas käy myös keuhkojen röntgenkuvauksessa. Vaikka keuhkokuvassa ei välttämättä näy muutoksia, röntgenkuvaus on tärkeä muiden sairauksien poissulkemiseksi.

Keuhkoahtaumataudin seurantakäynnin yhteydessä saatetaan toistaa spirometriatutkimus, mutta tutkimusta ei välttämättä tehdä vuosittain. Tärkeämpää on kartoittaa esimerkiksi keuhkoahtauman mahdolliset pahenemisvaiheet ja hoidon onnistuminen. Muuttuneet oireet voivat olla syy ottaa uusi röntgenkuva keuhkoista.

CAT-testin avulla voidaan mitata keuhkoahtaumatautia sairastavan oireiden määrää ja elämänlaatua. Tulokset auttavat lääkäriä tai hoitajaa saamaan kattavan kuvan taudin todellisesta tilanteesta. CAT-testi (Keuhkoahtaumataudin arviointitesti, COPD Assessment Test) koostuu kahdeksasta kysymyksestä, jotka mittaavat oireiden määrää ja niiden vaikutusta potilaan elämänlaatuun.

CAT-testi on suunniteltu keuhkoahtaumatautia sairastavalle käytettäväksi vastaanottokäynneillä ja myös kotona omana seurantamittarina. Se ei korvaa keuhkoahtaumataudin hoitosuunnitelmassa olevia seurantakäyntejä, mutta voi toimia niiden tukena. Testin tuloksena saatava pistemäärä kertoo keuhkoahtaumataudin vaikutuksesta potilaan hyvinvointiin. Pistemäärä voi vaikuttaa myös valittuun lääkitykseen.